Tukia, etuja ja helpotuksia persaukisille, ainakin leikisti

Totuusministeri Rinne haluaa verohelpotuksia pienipalkkaisille samalla kun yltäkylläisyysministeri Räty kertoo, ettei kyseisiä pienipalkkaisia edes juurikaan ole. Ällös huoli ministeri Rinne, se ei pilaa verohelpotusten hyötyjä.

Yksi verotus- ja tukiviidakon tärkeimmistä rakennuspilareista on sekavuus, jolla estetään Järjestelmän hyväksi- ja hyödyksikäyttö. Näin valtiolle jää enemmän pätäkkää uusien tilapäisten työpaikkojen luomiseen ja byrokraattisten kiemuroiden suunnitteluun. Duunarin näkökulmasta meillä on tuloverotus palkasta, palkan päälle hieman tukia ja sitten ehkä hiukan verohelpotuksia.. ja tietty mätkyjä. Soppaan kun lisätään vielä ostoksissa maksettu arvonlisävero ja katon korjauttamisesta saatava kotitalousvähennys, ollaan kohtalaisen turvallisilla vesillä. Ministeri Rinne on siis oikeilla jäljillä: Lapsiperheet ovat yhteiskunnan syöpä joka imee jättimäiset määrät rahaa tarjoamatta ikinä mitään hyödyllistä tilalle; parempi olisi ilman. Uusi verohelpotus lapsilisien pienentämisen jälkeen on hieno keino näyttää paperilla kaiken olevan kunnossa ja ihmisten voivan hyvin, vaikka todellisuudessa kukaan ei edes tiedä onko oikeutettu vähennykseen, nauttiiko sitä vai tuleeko se hakea erikseen.

Mikko hakee asumistukea

Mielestäni tätä samaa taktiikkaa kannattaisi hyödyntää muihinkin tukiin. Listan kärkiykkösenä ovat ehdottomasti opintotuet. Opintotukia on varaa pienentää jos luvataan opiskelijoille verohelpotuksia. Suurin osa opiskelijoista ei kuitenkaan käy opiskelujen ohessa töissä, joten ei ole mitään mistä vähentää helpotuksia. Listan kakkosena työttömyyspäivärahat ja kolmosena toimeentulotuki. Listaa muodostaessa olen vielä huolella pitänyt muistissa sen hyödyllisen näkökulman, että nämä kaikki ovat samalla tavoin yhteiskunnan pohjasakkaa, persaukisia hylkiöitä jotka ovat niin väsyneitä arkeen etteivät jaksa taistella vastaan tai selvittää mihin tukiin ja helpotuksiin ovat muka oikeutettuja.

Hullu rahoja kankkulan kaivoon jakelee.

Ps. Ehdottaisin mielelläni vielä rajumpia toimia syöpäläisten häätämiseksi, mutta totean itseni jääviksi huomattuani että taloutemme kahden aikuisen yhteenlaskettu palkka jaettuna kahdella on vähemmän kuin ministeri Rädyn määrittelemä 2100e/kk raja. Ei ole soveliasta jos olemattomat käyvät ohjeistamaan olemassaolevia.

Asepalvelus vain tarkkaan valituille henkilöille

Kuten puolustusvoimien entinen isopamppu Gustav Hägglund (pentele että nimet on joskus hankalia) uudessa kirjassaan toteaa, miehet hyvittävät naisille synnytyskipuja kärsimällä armeijan palveluksessa ja se on todellista tasa-arvon toteutumista. Tämä on hyvä periaate. Toki meistä useimmat varmaankin tietävät, ettei toisen kärsimys poista toisen kärsimystä ainakaan suoraan, mutta Gustav on oivaltanut sen, että se tasa-arvoistaa kivasti kun kaikilla on kurjaa.

En kuitenkaan tohtisi jättää tilannetta aivan noin puolitiehen hutkituksi, sillä kärsijöitä on paljon muitakin. Vaikeasti vammaisten puolesta on kärsittävä, mielenterveysongelmaisten puolesta on kärsittävä ja mielestäni myös tuotantoeläinten huonojen olojen vuoksi on kärsittävä. Oikeastaan koko kansakunnan puolesta olisi kärsittävä kun meitä johtavat poliitikot ja viranhaltijat ovat niin mielikuvituksettomia, että me maksamme siitä seuraamukset. Myös palkat ovat huonot ja vessanpaperirullakin usein väärinpäin. Tätä kun sitten soveltaisi ohjenuoraksi asepalvelukseen, paljastuisi karu totuus siitä, ettei sinne monikaan vapaaehtoisesti saapuisi, kun kaikki kärsivät jo.

Valintamenetelmä on siis luotava. Kaikkein onnellisimmat ja parhaiten pärjäävät on valittava kansan joukosta kärsimään. Koska niitä ei varmaankaan montaa ole vanhaan asepalvelukseen astumisen ikäluokassa, on pakko laajentaa se kattamaan kaikenikäisiä. Monet toki osaavat piilottaa onnellisuutensa hyvin, joten myös ilmiantopuhelin on perustettava, johon sitten kateelliset, kärsivät ja katkerat naapurit ja tutut voivat ilmoittaa toisiaan asepalvelukseen. Valokuvan jos saat naapurista hymyilemässä, niin terve menoa asepalvelukseen. Lotossa jos voittaa enemmän kuin neljä oikein, niin terve menoa asepalvelukseen. Lapsen syntymästä myös - ainakin siis silloin jos oli toivottu lapsi, muutenhan se kärsimyksen ja häpeän määrä kyllä takaa massaankuuluvuuden.

Hähää, sinne lähtisi muuten monta jatkuvasti virnistelevää julkisuuden kasvoakin.

Pontikka ja terveys

Minulla oli aikoinaan kohtalaisen omissa oloissaan hiljaiseloa viettävä naapuri, joka keitti aina omat pontikkansa pikkutöllissään. Ikinä en sitä tislausta haistanut vaikka väitetään että pontikanpoltto haisee kauas, mutta hyvää pontikkaa se keitti. Joskus myöhemmin se sitten luopui kokonaan omien keittämisestä, varmaankin uhkasi kiinnijääminen tai lainkuuliaisuus voitti, mutta alkosta se viinalle persona naapuri joka tapauksessa rupesi mopedillaan juomansa hakemaan.

Eräs päivä tuo naapuri karautti isoa kadun poikki menevää vaakapuomia päin humalaspäissään, kun ryypiskelyhän piti tietty aloittaa heti kun pullon sai käteen, sen verran persoksi se sille viinalle oli vuosikymmenten myötä tullut. On se hyvä että pontikan poltto on kiellettyä, muutenhan se olisi voinut kotipihallaan sillä mopolla kolaroida vaikka miten pahasti ilman että kukaan olisi huomannut ja tullut auttamaan sen sijaan kun nyt julkisella paikalla törttöillessään apu oli heti lähellä. Viinan perässä ympäri kaupunkia rällääminen saattoi pelastaa tuonkin papan nirrin.

Ei minulla tähän muuta: Hyvä alkoholilaki, hyvä Suomi.

Selkää särkee ja haukee

On se hyvä että ihmiseltä viedään liika päätösvalta pois. Sellanen jolla se ei mitään tee ja joka helposti olisi haitallistakin itselleen. Tämä tuli jälleen mieleen kun vanha selkävaiva uusiutui ja muutaman päivän sattui niin että sängystäkin sai nousta tippa linssissä (ei liikutuksesta). Nimittäen jos nyt itse saisin päättää mitä tehdä, lähettäisin varmaankin vaimon ostamaan lääkettä apteekista, mutta eihän se niin yksinkertaista ole kun lääkkeet ovat vakava juttu ja niiden ymmärtämiseen tarvitsee käydä monen monituista vuotta kouluja. Tiedänhän minä että viimeksi auttoivat Voltaren ja pari lääkettä joiden nimeä en enää lunttaamatta muista, mutta tajuaisinko kuitenkaan pyytää nyt samoja lääkkeitä uudestaan? Saattaisinkin pyytää hakemaan vaikkapa täishampoota tai syylänpoistoon käytettävää ponnekaasupulloa, joista ei tietenkään olisi mitään apua ja selkäsärky jatkuisi ihan yhtä kipeänä, vaikkakin mieli ehkä hiukan parempana kun tietäisin että nyt ainakaan ei ole täitä päässä.

Tämän vuoksi meillä on onneksi reseptipakko suurimmassa osassa lääkkeitä. Ja reseptiähän ei tietty voi itse tai vaimo kirjoittaa, vaan se pitää hakea lääkäriltä. Lääkärille pitää kertoa oireet ja jos on ollut lääkitys ennenkin, senkin kertominen on suotavaa. Lääkäri sitten osaa lukea sieltä monitorilta mitkä olivat niiden lääkkeiden nimet ja kirjoittaa ne epäselvästi reseptille ja merkitsee nyhtäysrekisteriin että nyhtäkääpä tältä tyypiltä viisi kymppiä kun tuli kuluttamaan meidän aikaa. Tämän jälkeen lääkkeiden haku on turvallista kun lääkärikin on oman mielipiteensä niiden tarpeesta kertonut.

Voihan tietty käydä kuten nyt, että selkä on niin kipeä ettei lääkärille lähtöä tulisi mieleenkään harkita. Sellaisessa tilanteessa kannattaa ehkä vain koittaa makoilla pari päivää ja toivoa että vaiva menee ohi, sillä on se joka tapauksessa turvallisempaa kuin mennä sokkona täishampoota ostamaan. Sama juttu muuten astman kanssa. Ei siitä astmakohtauksesta kannata huolehtia, vaarattomampi se on kuin väärä lääkitys.

Tiesittekö muuten, että se lääkäri voi kirjoittaa reseptin myös sähköiseksi, mutta silloin se maksaa enemmän. Syykin tähän on selkeä ja se on työllisyyspoliittinen. Jos apteekkareilla ei menisi puolet päivästä lääkäreiden käsialan tulkkaamiseen, tarvittaisiin puolet vähemmän apteekkareita.

Ajoneuvojen seuranta

Viimeaikoina puhututtanut aihe on ollut autojen GPS-seuranta, siis se jolla muka maagisesti ratkaistaan autojen käyttöverotus ja ohjaillaan missä kannattaa tai ei kannata ajaa, sekä toisena aiheena se kun poliisivoimat aikovat hakea testikauden jälkeen isommissa määrin käyttöön automaattisen rekisterikilpien kuvaus- ja ajoneuvotietojen tarkastuslaitteiston.

Viiraako noilla päässä, vai eivätkö ne vaan osaa ajatella yhtään pidemmälle? Miksi niitä kameroja siellä poliisiautoissa pitää kuskata kun poliisit voivat rätkiä sakkoja laillistenkin autojen kuskeille jos rikollisuus ei rekisterikilvestä ilmene, käyttäytyvät häiritsevästi tai pärstä ei muutoin miellytä. Miksei niitä kameroita tungeta hiukan pienempikokoisina joka pirun bussin ja taksin puskureihin tai luukkuihin. Edes taksissa kameralaitteisto ei veisi paljoakaan takakonttitilaa. Näin saataisiin merkittävä osa tiestöistä valvontaan. Vanhat peltipoliisit toki voisi päivittää tekemään myös tuota samaa niin siinnäpä sitten ajelisit katsastomattomalla autolla.. enintään postilaatikolle ja takaisin. Saataisiin samalla pahimmat persaukiset pois töihin matkaamisesta.

Tähän varmaan joku poliisi perustelisi että pitäähän se auto pysäyttää ja tarkistaa onko havainto ollut oikea. Uutisessakin kerrottiin noin joka toisen kameran ilmoituksen olevan huti. Mutta kun ei tarvi. Ne sanovat noin vaan koska pelkäävät duuniensa puolesta. Ei niitä autoja mikään pakko ole pysäyttää vaan riittää kun tiedot käsitellään riittävällä, sanotaan kolmen päivän viiveellä. Siinnä ajassa on kyllä pankkisiirrot ehtineet tapahtua ja autorekisteri päivittyä. Jos tuossa ajassa havaitut potentiaaliset rikokset eivät ole vielä rekisteritiedoissa korjaantuneet, rätkitään sakkoja tai jos toistuvaa niin viedään korttikin. Jos vielä jatkavat niin kyllä taparikollisille lääkkeet löytyvät. Tai no eihän ne oikeasti lääkkeitä ole, koska ei niillä pyritä parantamaan rikollisia vaan rikollisuutta telkeämällä ne pirulaiset pois kaduilta ja tilastoista, mutta johonkin auttavat siis kuitenkin.

Tuosta sitten lähtikin ajatus, että onkos tuon tapaisessa valvonnassa yleensäkään mitään järkeä? Sanon että ei ole. Valvomisen ja rankaisun sijaan olisi helpompi toimia oikeuden myöntäjänä. Jos kaikkiin autoihin pitää joka tapauksessa asentaa tulevaisuudessa gps-seuranta, kannattaisihan samalla asentaa ajonesto jonka hallinta on valtiolla. Luonnollisesti kun näinkin hyvin toimivaa kontrollia tehtäisiin, pitäisi siihen antaa kaikille asiaankuuluville oma sanansa. Esimerkiksi Vihreä liitto olisi luonnollisesti yksi näistä asiaankuuluvista kun gps-hankettakin tukee ja omaa suuret motiivit rajoittaa pois turhaa autoilemista. Näin ollen jokainen töihin lähtevä tai ruokakauppaan kulkija sitten kotoa kirjautuisi Trafin sivuille, syöttäisi ajolupahakemukseensa ajon lähtö-, väli- ja päätöspisteet sekä ajon syyn. Jos syy olisi liian turhamainen tai henkilö ei esimerkiksi osaisi ostaa kerralla useamman päivän ruokatarpeita kaupasta, tulisi hakemukselle hylkäys. Siinnähän perkele opit hamstraamaan kaupassa kun nyt joudut kävellen hakemaan persimonisi, kumkvattisi tai muita outoja juttuja joiden säilyvyydestä en kylläkään tiedä mitään. Poikkeuksiakin toki voisi pari kertaa vuodessa tehdä jos on hyvä syy, kuten jos vaikka on hirveä ripuli ja vessanpaperi loppu.

Niin ja ne pollarien duunit. Arvatkaas vaan paljonko tämän jälkeen olisi liikenteessä autoja joita ei voisi katsastaa tai vakuuttaa kun ne olisivat itse rakennettuja tai muutenvain ajonesto poistettu. Poliisit saisivat nyt sitten metsästää meitä.. eikun niitä.

Prologi

Arvon lukija.

Körröttelin tänään autolla kaupungilta kotiinpäin ja voi pojat, vauhtia ainakaan ei tarvinnut kauhistella. Edessäni nimittäen seilasi valtamerilaivan lailla suuri paikallisliikenteen bussi joka peitti lähes koko muun näkyvyyden ja luonnollisesti määräsi koko autoletkan nopeuden. No eipä sillä, ei minulla kiire ollut ja oma autonikin hieman pienempää paattia mielestäni usein muistuttaa, joten otin lunkisti ja totesin itsekseni että seilataan vaan vanavedessä, kyllä tästä himaan päästään. Nähtäväksi jää, kuinka suureksi virheeksi tuo osoittautuu, nimittäen sen seurauksena näiden mietteiden ylöskirjaaminen sai alkunsa.

Minulla on tapana pitää aivon kiireisinä, vaikka sitten jonninjoutavilla asioilla jos ei hyviä pähkinöitä ole ratkottavaksi. Enkä siis tarkoita ristikkolehtiä sun muita aivopähkinöitä vaan tuo voi olla melkein mitä vain: saatan tutkiskella ratkaisuja mielestäni ongelmallisiin poliittisiin aiheisiin, laskea montako laudanpätkää tarvitsen terassin lattian laudoittamiseen, miten toteuttaa jotakin ohjelmointikoodissa tai mietiskellä vaikka ihan vain, että miksi muka sukupuolen korjauksia ja sukupuolen vaihdoksia ei voisi olla molempia ja on korrektia on puhua vain korjauksesta, unohtaen kokonaan jonkun vanhan läskin ukon joka ei suinkaan koe itseään naiseksi, mutta vaihtaa sukupuolensa koska haluaa edes välillä päästä alle kahden metrin päähän pesästä.

No olí miten oli ja teki se karvainen läski ukko mitä ikinä tekikin, niin ongelma kuitenkin on se, että jos minulla ei ole aivoissa pyörimässä mitään pähkinänsärkijää, alkavat aivot harhailla aiheesta toiseen ja etsiä itse itselleen tekemistä. Ja koska tuota tapahtuu kohtalaisen usein, oli noiden ylisuurten saksanpähkinöiden ratkaisu tällä kertaa yllättävä ja pitempikantoinen. Aletaan pitää kirjaa asioista jotka ahdistavat, asioista joilla maailmasta voisi tehdä paremman (.. not!) paikan ja millaisia mahdollisuuksia ollaankaan haaskattu.

Voi aivan hyvin olla, että sisältöä tulee olemaan paljon laveammalla skaalalla, mutta sitähän ei vielä voi tietää. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi kuitenkin mukava edes tietää paljonko tuolla hetkellä todella ikävästi vaivannut selkäsärky ja sen aiheuttama valtaisa ärtymys vaikutti saksanpähkinöiden aihevalintaan, epäilen että ainakin vaikutti.