Pontikka ja terveys

Minulla oli aikoinaan kohtalaisen omissa oloissaan hiljaiseloa viettävä naapuri, joka keitti aina omat pontikkansa pikkutöllissään. Ikinä en sitä tislausta haistanut vaikka väitetään että pontikanpoltto haisee kauas, mutta hyvää pontikkaa se keitti. Joskus myöhemmin se sitten luopui kokonaan omien keittämisestä, varmaankin uhkasi kiinnijääminen tai lainkuuliaisuus voitti, mutta alkosta se viinalle persona naapuri joka tapauksessa rupesi mopedillaan juomansa hakemaan.

Eräs päivä tuo naapuri karautti isoa kadun poikki menevää vaakapuomia päin humalaspäissään, kun ryypiskelyhän piti tietty aloittaa heti kun pullon sai käteen, sen verran persoksi se sille viinalle oli vuosikymmenten myötä tullut. On se hyvä että pontikan poltto on kiellettyä, muutenhan se olisi voinut kotipihallaan sillä mopolla kolaroida vaikka miten pahasti ilman että kukaan olisi huomannut ja tullut auttamaan sen sijaan kun nyt julkisella paikalla törttöillessään apu oli heti lähellä. Viinan perässä ympäri kaupunkia rällääminen saattoi pelastaa tuonkin papan nirrin.

Ei minulla tähän muuta: Hyvä alkoholilaki, hyvä Suomi.